Ennen ensimmäistä päivää olen viettänyt huskyjen parissa jo useamman päivän...villi veikkaus on 1000 päivä ja lisää on tulossa. Se mitä me teemme on enemmän harrastelupohjaista hurjastelua fillarilla, suksilla, rollaattorilla tai millään missä on joko pyörät tai jalakset. Useammin vauhti ei ole päätähuimaava, mutta menoa ja meininkiä ei puutu. Huskyja on neljä, kutsun sitä sekalaiseksi seurakunnaksi. On eläkeläistä, sairaseläkeläistä, hiukan "läskiä" sohvaperunaa ja yksi "oikea" vetokoira ;) Tiimiin kuuluu myös arvokas vanha rouva, joka pääasiassa istuu ennemmin valjakon kyydissä, kun osallistuu mihinkään "rahvaiden" työhön.

Täälä siis odotellaan jo lunta maahan, jotta saataisiin nämä fillarointitreenit päätökseen ja päästäisiin valjakolla ajamaan. Viime talvi antoi jo esimakua mitä se tulee olemaan, minulle paljon työntämistä, kannustamista ja potkimista. Siinä suurin syy miksi tämä koiramäärä ei vaan riitä, jotta valjakko liikkuisi. Katsotaan, jos tilanteeseen tulee muutos jo tänään ;) Tähän väliin voin sanoa, että olen eläintenotto kiellossa, mutta tämä taitaa olla poikkeus, koska millä muulla se valjakko liikkuu, jos ei koirilla ;)

Mutta nyt nappulat turpoamaan ja sekaan jauheliha-riisi mössöä. G-P odottaa jo vanhan mummelin kanssa ruokaa. G-P.lle pitää muistaa antaa päivän kortisonit, jotta saadaan krooninen yskä pysymään aisoissa. Näin on menty viimeiset 3 vuotta ja tullaan menemään niin kauan kun G-P jaksaa meitä viihdyttää.