Lumi vaikuttaa kaikkeen ja sen olemattomuus vaikuttaa vielä enemmän kaikkeen. No nyt sitä on, lunta on satanut viikon enemmän ja vähemmän. Viikkoon on mahtunut monen laista, on ollut ensimmäinen safari, ajaminen valjakolla omilla koirilla, hiihtäminen, potkukelkkailu, avannossa uiminen ja ensimmäisen lumiukon tekeminen jne. Ei ollut tylsä viikko ei. Nyt odotellaan talvikenkien saapumista postiin ja reki pitäisi kunnostaa. Jännä että lumen tullessa maahan tuli kauhea kiire kunnostaa rekeä ;)

Oli kyllä mahtavaa kun ensimmäiset asiakkaat tulivat safarille, tajusi ja muisti miksi tätä työtä tekee, vaikka muuten tässä ei ole mitään järkeä. Raskasta työtä, mistä ei makseta tarpeeksi, alati muuttuvia suunnitelmia ja älyttömiä työputkia juuri siihen piemeimpään vuoden aikaan. Usein tuntuu, että työ tulee ensin ja sitten vapaa-aika. Eli eletään työn ehdoilla omaa vapaa-aikaa. Silti se pari aurinkoista kevät päivää reen jalaksilla korvaa kaiken tämän. 

On ollut monesti mielessä hauskat sattumat mitä tämän "pitkän" uran aikana on tapahtunut. Tässä yksi, treenikaudelta muutama vuosi sitten. Joskus on sokeita koiria ja usein, kun ne juoksee yhdessä saman kaverin kanssa ei ole mitään ongelmia. Kukaan ei edes huomaa, että on sokea koira tiimissä. Eikä ole ongelmaa jos mennään virallisilla koirareiteillä mitkä on lanattu oikein. Mutta jos ollaan reitillä, joka ei mene ihan oikeasta kohtaa ja edessä onkin sähkökaappi, josta koirat hypää yli tai väistää. Valitettavasti tilanne saattaa tulla niin nopeasti eteen musherille, että tämä sokea koira ei nää kaappia ja törmää siihen. Vaikka koittaa kuinka huutaa G väistä, hyppää tee mitä vaan mutta älä törmää kaappiin. Saman tyylinen tilanne kävi myös viime viikolla, kun pikkumänty oli liian lähellä reittiä ja koira sai osumaa. Ei niinkään hassu sattumu, lähinnä surullinen, mutta kaikkea voi sattua ja tapahtu.