Olisiko siitä nyt reilu viikko, kun Paju tuli taloon. Husky-tytölle oli farmi olosuhteet liian rajut ja aina tuli vetopaniikki, kun piti lähteä  vetohommiin. Ajateltiin, että parempi se on olla meidän laumassa ja saada vähän rohkeutta, kun kököttää farmilla päivästä toiseen, Niin se vähän menee, että huskylla, joka ei vedä ja on syntynyt huskyfarmille ei tee siellä yhtään mitään.

Käytiin potkukelkkalenkeillä viikon aikana ja koitin saada sen edes tulemaan mukana hihnassa ilman paniikkia. Päivä päivältä Pajun itsetunto myös parani ja tuli rohkeammaksi tytöksi. Toissapäivänä ajattelin, että otan sen juoksemaan oman valjakkoni mukaan, vaikka sitten hihnassa valjakon perässä, kunhan näkee miten muut tekee hommia ja, että se on kivaa eikä pelottavaa. Hihna alkoi olla lenkillä enemmän eteenpäin, kun taakse ja ajattelin kokeilla G-P.n kanssa Pajua pyörään. Alku pyörimisen jälkeen Paju ,meni muiden matkassa ja pikkuhiljaa peräliina meni tieukemmaksi ja tiukemmaksi. Oli mahava nähä, että Paju nautti vetämisestä ja koko lauma otti sen mukaan vetohommiin mielellään.

Aika mahtava fiilis, kun sani Pajun vetämään ja on tullut osaksi laumaa. Sillä on nyt elämäntarkoitus, tai huskyntarkoitus.